Buu!

Ei ole vielä Halloween, mutta mullahan on toki jotain muuta suunniteltuna niille kinkereille, joten eikö sitten saman tien hoidettais nämä möröt pois alta ;)

Vasen käsi ei sitten ollut tänään yhtään yhteistyöhaluinen, ja oikea käsikin rupesi tärisemään juuri silloin, kun siihen olisi täytynyt vähän viivaa saada tehtyä, eli tuplahankaluus oli vastassa. Enköhän kestä jäljen kuitenkin. 

Ja taas on kyseessä mix erilaisia lakkoja, maaleja sekä siveltimiä. Böö vaan!

Ps. Blogi on nyt vihdoin ajan tasalla :) Lähdenpä tästä ulkoiluttamaan pikkumörköjäni - hyvää lauantaita!

Ensimmäiset geelikynnet!

Tuntien uurastuksen jälkeen: tässä ne ovat! Olen aivan käsittämättömän turhan ylpeyden valtaama - myös hieman epäuskoinen! Aivan kuin pikkulapset saavat suunnatonta mielihyvää vallan pienistä asioista, olisin itse voinut juosta kylpytakissa kadulle kailottamaan "Katsokaa nyt, tein ihan itse!", sen verran kivalta tuntuu, kun nämä jähmettyneet geelikökkäreet kynsieni päällä eivät näytäkään aivan mahdottoman rujoilta.

En käyttänyt värillisiä geelejä, koska halusin nähdä todella ja kertakaikkisesti, millaiset näistä tulee, ja pärjään vallan mainiosti ilman koristuksia geelin alla, koska edelleen intohimoisesti lakkaan kynsiäni vähintään joka toinen päivä (ja joku tuolla jossain ehkä tietää, että kaipaan kipeästi sitä harjoitusta).

Toki pian täytyy ottaa värigeelit käyttöön, jos tässä meinaa toisille tehdä. Tokihan olen pyytänyt kavereita apuun, jotta saan harjoitella geelien laittoa ja huoltoa.

Ps. Vasemmalla kädellä oli yllättäen helpompi tehdä - ei suinkaan minkään muun takia kuin että oikealla kädellä tehtyäni ensin viisi ensimmäistä kynttä, olin onnistunut mokaamaan varmasti jokaisella mahdollisella tavalla, joten vasuri pääsikin helpommalla oikean käden vuoron koittaessa!

Kavereille kans!

Lapsiani lukuunottamatta en ole koskaan toisen ihmisen kynsiä lakannut. Sanalla sanoen hirvitti! Pitää toisen kättä siinä väännellä, olen aina tottunut katselemaan kynttä eri suunnasta ja mikä pahinta - siinä ne ovat katsomassa kun suttaat, tuherrat ja pieleen menee!

Paras ystäväni ryhtyi urheasti ensimmäiseksi koekanikseni. Tuli tietenkin valittua hänen lempivärinsä ja koska toiveena kuultiin glitterin käyttö, katsoin parhaimmaksi koittaa tehdä sellaiset kauniit ja tyttömäiset kynnet. Jostain syystä, jos multa kysyttäisi, tulee aina ensiksi mieleen kaikenlaista mustanpuhuvaa ja rokkia...

Äitini lempiväri on vihreä, joten jouduin jälleen kerran tekemisiin tämän ah-niin-ihanan värin kanssa. Olisin halunnut maalata mustikoita äidin kynsiin (äiti tykkää kovasti niistäkin), mutta olimme mökillä, enkä ottanut koko arsenaalia mukaani.
Tehtiin sitten aika yksinkertaiset, vihreää glitterlakkaa tuputeltiin kärkiin ja hopeaista vedettiin nimettömiin.

Mummin kynsistä olin oikein nähnyt unta edellisenä yönä, mutten saanut sitä toteutettua. Ensinnäkin se persikkainen sävy, joka minulle oli ilmestynyt yöllä, puuttuu kokoelmastani. Toisekseen, vaikka kuinka harjoittelin omiin kynsiini, sössin jatkuvasti sen heleän kukkakuvion, jonka mummilleni halusin tehdä.

Päädyimme mummin omaan oranssiseen lakkaan mun kultaisen lisäksi, ja toki mummille sopiikin paremmin sellainen kuviointi, joka ei kamalasti hyppää silmille ja aiheuta kenellekään sydänkohtausta. Valkoisin viivoin koristeltuina näistähän tuli oikein sievät :)

Color wheel

Tilasin geelikynsien tekoa varten aika läjän tavaraa, mutta kuinka ollakaan, tämä pieni muovinen läpyskä vei alkuun kaiken huomioni.

Oli niin monta harjoittelua vaativaa perusjuttua mielessä, etten olisi kenties koskaan selviytynyt niistä, jos olisi täytynyt vain omiin kynsiin testailla.

Sen illan aikana innostuin sitten puolet kiekosta täyttämään aloittaen pitkään mielessä pyörineistä tiikerikynsistä.
Leppäkerttuja olisin halunnut kokeilla esikoiselleni tehdä, mutta kynsimallini huiteli mieluummin kavereilla, joten tämä sai kelvata.
Maalaustaitoni ei ole hirveästi parantunut, joten ajatukseni kesäisestä niitystä kerttuineen ei yllättäen oikein onnistunut.
Leopardini sentään sujui jo paremmin kuin juhannuksen alla.
Myöhemmin yritin tuohon lisäksi vielä tehdä synkkää maisemaa ja kuollutta puuta, mutta siitä ei tullut kuvaamisen arvoista ollenkaan. Mutta kyllä mä sen vielä saan tehtyä...!

Onnea tuomaan

Kaverin häitä varten tuli aiemmin harjoiteltua apiloita, koska häiden teemana piti olla Irlanti. Ehdin tehdä nämäkin, ennen kuin sain tietää, ettei teemaa olekaan enää, mutta sentään päädyin käyttämään teemavärejä mustaa ja vihreää. Ja koska en itse vihreästä tykkää, olin vain hyvilläni, että olin tehnyt edes niitä apiloita.

Lakkasin vihreät kärjet ja tipin rajaan vedin vaaleanvihreällä glitter-lakalla viivan. Nimettömiin ja peukaloihin laitoin koko tipin rajaan värittömiä dimangeja, sekä leimasin valkoiset apilat mustan päälle. Niihin laitoin sitten dotting toolilla samaa vihreää kuin tipeissä.

Kaikki muutkin kynnet saivat bling-blinginsä, olihan sentään hääjuhlista kyse!

Nuukana ihmisenä säästin myöhempää (omaa) käyttöä varten ne kivet, jotka olivat vielä siistit irroituksen jälkeen. Sillä selväähän on, että nämä viheliäiset viheriäiset eivät kauaa juhlien jälkeen kynsiäni koristaneet.

Lapsettaa!

Tyttärieni kynnet ovat niin mahdottoman pienet, mutta päätin silti yrittää maalata nuorimmaiselleni jotain. Pelkkä maalausalan koko ei huolettanut, vaan myös se, kuinka kauan tuleva eskarilainen jaksaisi pysyä paikallaan ja odottaa.

Hyvinhän tuo jaksoi, sen verran paljon on prinsessaa tässä neidissä, että jaksaisi varmaan odottaa jotain älytöntä juhlakampaustakin tunteja. Onneksi äiti ei osaa laittaa hiuksia kuin ponnarille ja letille...!

Ainoa toive oli saada kultaista kynsilakkaa, muuten sain vapaat kädet. Koska olin jo mielessäni päättänyt yrittää pupua ja kissaa maalata, sekä käyttää taustoilla sinistä ja pinkkiä, ahdistuin hiukan miettiessäni, miten saan kultaisen ympättyä siihen koko sekamelskaan.
Ovelasti ehdotin polkadotia "ihan niin kuin äidilläkin" ja selvisin sen enempää miettimättä - päätin, etteivät pinkit ja siniset pallot riitele ollenkaan kultaisen kanssa, tai päinvastoin.

Nämä on siis osittain lakattu, osittain maalattu. Esimerkiksi pupu on kynsilakkaa (dotting toolilla kokonaan tehty) kun kissa taasen on nenää lukuunottamatta maalattu akryylimaaleilla. Loput on lakkaa.

Screw diet!

Nyt päästiin tähän mennessä lempparikynsiini!
Tykkään näistä eniten siksi, että näistä tuli juuri sellaiset kuin halusinkin, eli itse aihe tai hempeilevät värit eivät ole syy ykkössijalle pääsyyn.

Polkadot-kuvio suurimassa osassa kynsiä mielestäni tasapainottaa kokonaisuutta, kun noissa nimettömissä on kuitenkin aika paljon meneillään. Kahden toisiinsa jollain tapaa sopivan värin - tässä tapauksessa kahden pastellivärin - käyttäminen takasi sen, ettei kynsistä tullut liian tylsiä. Ei ainakaan omasta mielestäni, sillä näiden annoin olla jopa siihen asti, että rupesivat itsekseen rapistumaan pois!
Eikä ole helppoa vetäistä katu-uskottavaa kokomustaa päällensä näiden kynsien kera!

Pilkut ja kirsikat on toki tehty dotting toolilla, kuten myös jäätelö valumineen. Viivat on tehty tietenkin pitkällä ohuella siveltimellä ja strösselit lyhyellä vinolla siveltimellä. Kaikki on kynsilakkaa, eli en turvautunut maaleihin tällä kertaa.

Naamiointia

Mainitsin jo aiemmin vihreän olevan inhokkivärini. Camo-kuosista olen kuitenkin ruvennut viime aikoina tykkäämään, ja kuvan taustalla näkyvät housut innoittivat taas uudenlaiseen harjoitteluun dotting toolilla.

Olin vastikää myöskin ostanut ison kasan uusia lakkoja väreissä, joita en olisi ennen suurin surminkaan itselleni halunnut.

Vihreää käytin siis pohjavärinä, ja ryhdyin rakentamaan haluttua kuosia valkoisen, harmaan ja ruskean avulla.
Ensimmäisen kerroksen kaikkia värejä levitettyäni totesin, ettei valitsemani harmaa juuri erottunut vihreästä, vaikka se sinänsä on ihan peittävää laatua. Päätin myös korjailla hiukan kaikkia kuvioita, joten tein vielä toisen kerroksen joka värillä, ja harmaan korvasin hopealla.

Lopuksi leimasin pääkallot peukaloihin ja nimettömiin, estääkseni itseäni tylsistymästä kynsiini heti saman illan aikana.

Puolisoni esitti asiaankuuluvasti, ettei muka kyennyt erottamaan kynsiäni housuistani laittaessani kädet polvilleni :)

Ohuen ohuet viivaset

Korsettikynnet oli pitkään mielessä tehdä, joten ryhdyinkin niitä väsäämään heti, kun sain koristelakkoja, joissa on pitkä ohut sivellin.
Harmitti suuresti tommosiin nysäkynsiin yrittää näitä väkertää, mutta sillä on tultava toimeen mitä on!

Olin hommannut myös erilaisia siveltimiä akryylimaalien kaveriksi, ja heti korsettien valmistuttua tajusin, että olisi nauhojen tekovaiheessa kannattanut joko painaa hiukka vähemmän sitä lakkasivellintä, tai ottaa käyttöön se kaikista ohuin sivellin tuosta hankkimastani setistä. Näin sitä oppii...!

Union Jack näyttääkin sitten jo hiukan enemmän siltä kuin visioin, johtuen ohuemmista viivoista ja parantuneesta maalausotteesta. Ja höpöhöpö, siis ei vain tullut haukattua liian isoa palaa, mitä maalaamiseen tulee! ;)
(Peukalot olivat myös liukuvärjätyt)

Maalaaminen ei ehkä ihan ole se mun juttu

Tämä on luultavasti inhottavin postaus, mitä joudun tekemään. Ainakin toivottavasti!

Hankin akryylimaalit, ajattelin, että saa kivasti maalattua kaikenlaista kynsiin. Unohdin ajatella sitä tosiasiaa, etten osaa maalata. osaan piirtää jonkin verran, mutten ole jotenkin ikinä sisäistänyt tuota maalaustekniikkaa.

Melkein en kehtaa laittaa tätä ensimmäistä yritystäni tänne näytille, mutta sitten taas - nyt kun tiedän jo hiukan kehittyneeni (vauva-askelin mennään, ei mitään muotokuvia kuitenkaan vielä tule tehtyä!), laitan tämän ihan vertailun vuoksi esille.

Ps. Tuo nimettömässä, hiukan piilossa oleva kauhistus on olevinaan korkokenkä. Niin ja tassun jälki on sitten leimattu!

Yksinkertaisesti nättiä

Sählättyäni aikani uusien tekniikoiden ja kaiken päästä pursuavan uuden informaation parissa ajattelin rauhoittua hetkeksi, ja ottaa selvää, osaanko tehdä yksinkertaisesti nätit kynnet - siistit ja vain pienellä jujulla.
(Kuvat salamalla ja ilman, salamalla otetussa näkyy pinkin todellinen väri.)

Nämä tein ystävän polttareita varten, noudattaen siis juhlien värikoodia.
(Huom. Kirjoittelen vielä toistaiseksi näitä juttuja jäljessä, ilmoittelen mistä lähtien postaukset alkaa olemaan ajantasalla. Tämä oli siis kesäkuun lopulla.)

olin varsin tyytyväinen lakkauksen jälkeen ja pisteistäkin tuli siistit, kun maltoin rauhassa tehdä. Paha tapa vaan hösätä menemään, kun innostuu ja tahtoo nähdä lopputuloksen heti!

Löysin joskus vuosia sitten ostamani koristekiekon. En ollut siihen aikaan oikein vaivautunut miettimään, miten ne nyt ylipäätään kivasti saadaan kynteen aseteltua ja kiinni, ja unohdin koko jutun.
Päällyslakkani ei ollut mitään priimatavaraa, joten dimangit eivät sillä pysyneet aloillaan. Näppäränä tyttönä truuttasin ne kiinni Erikeepperin avulla, kun ei kynsiliimaakaan sattunut olemaan :D

Itse asettelu olisi voinut olla kivempi, mielikuvituksellisempi, mutta pääasia oli, että sain vihdoinkin laittaa blingiä (ihan oikein värikuulasotaa varten!)...



Ps. Liima piti aika hyvin, mutta tällä hetkellä löytyy sekä kynsiliima että parempi päälilakka varusteiden joukosta ;)

Dotting tool

Seuraavaksi ryhdyin opettelemaan dotting toolin käyttöä.
Sitä ei hetkeen vähään edes tajua, että saa sillä muutakin tehtyä kuin pisteitä :D

Leopardikynnet lähtivät katsastelemaan Nummirockin meininkiä juhannukseksi, kun taas apilakynnet elivät ehkä tunnin. Oli häät tiedossa ja koitin keksiä, miten tekisin apiloita kynsiini. En tykännyt. Vihreä on myöskin inhokkivärini...

Molempia on sittemmin koitettu uudestaan, niistä kuvaa myöhemmin... :)

Vaihdoin apilakynnet pikapikaa pelkkiin liukuvärjättyihin. En erityisemmin ole niistä mitään mieltä, mutta sairaalan odotusaulassa oli tylsää, niin tuli niistäkin kuva räpsäistyä. Olin juuri saanut vähän uutta hopeaa ja harmaata, joita piristin vaaleanpunaisella. Oli ne ihan siistit sentään.

Siitä se ajatus sitten lähti

Näin jollain kuvan liukuvärjätyistä kynsistä, ja otin mielenkiinnosta selvää, miten ne oli tehty. Yllätyin suuresti, ettei kyseessä ollut sen vaikeampi tekniikka, kuin meikkisienellä tuputtelu, joten tottahan kokeilin heti itsekin.

Taisi tästä lähteä se varsinainen innostus, ja ryhdyin koluamaan nettiä, selvittäen millä muulla tavoin sitä voisi kynsiään laittaa. Alkoi jo kyllästyttää ne pelkät yksiväriset lakkaukset. Löytyi videoita, blogeja, vinkkejä ja lopulta nettikauppojen koristelulakat ja dotting toolit...

Olin koukussa!


Ps. Salamavalo ei tee hyvää hienovaraisille sävyeroille, ts. rajat olivat paljon pehmeämmät ja huomaamattomammat. Opin ehkä joskus käyttämään enemmän luonnonvaloa, mikäli saatavilla!

Ensimmäinen postaus

Tämä tosiaan on ensimmäinen blogini, en ole aiemmin edes harkinnut blogin pitämistä.
Nyt, kun olen löytänyt kynsien koristelun ja tekemisen riemut, katsoin parhaaksi etsiä Facebookia paremman väylän jakaa näitä pelkästään kynsiin liittyviä kuvia ja juttuja. Mahtaako monikaan kavereistani enää seurata FB:ssa päivityksiäni, sen verran paljon olen tyrkyttänyt kuvia kynsistäni kaikkien nähtäville!

En ole koskaan aiemmin ollut innostunut kynsien lakkaamisesta. Nuorempana kynteni olivat pitkät ja vahvat, enkä edes harkinnut rakennekynsiä itselleni... Kunnes sitten huomasin, että kynteni olivat käyneet selkeästi hauraammiksi, lohkeilivat ja katkeilivat koko ajan. Monella tutulla oli jo rakennekynnet, kauniita kynsiä ja hyvin hoidettuja kynsinauhoja näkyi joka puolella! Otin siis rakennekynnet itsellenikin, ja mikä helpotus oli, kun kynnet olivat aina siistit ja nätit, eikä itse tarvinnut tehdä asialle mitään. Mitä nyt maksaa siitä.

Toisin sanoen, työttömyyden yllättäessä löysin itseni taas inhoamasta omia surkeita kynsiäni, ja rupesin lakkaamaan niitä, jotta ne näyttäisivät edes jotenkin siedettäviltä. Muutaman kuukauden kuluessa huomasin kynsilakkavarastoni täydentyneen huomattavasti (muillakin väreillä kuin pinkillä ja mustalla), sekä olin jo tehnyt ensimmäisen tilaukseni kaikenlaisista kynsien koristelu- ja leimaamisvermeistä!

Innostuin niin, että olen väsännyt kynsiäni parhaimmillaan kolme kertaa päivässä, ja tyttärienkin (mahdottoman pienet) kynnet ovat harvoin luonnontilassa.

Seuraavana askeleena aloitan geelikynsien teon opettelun. Oman alan töitä tuskin enää voin tehdä, joten toivon saavani tästä harrastuksesta joskus myös leivän pöytään.