Oli niin monta harjoittelua vaativaa perusjuttua mielessä, etten olisi kenties koskaan selviytynyt niistä, jos olisi täytynyt vain omiin kynsiin testailla.
Sen illan aikana innostuin sitten puolet kiekosta täyttämään aloittaen pitkään mielessä pyörineistä tiikerikynsistä.
Leppäkerttuja olisin halunnut kokeilla esikoiselleni tehdä, mutta kynsimallini huiteli mieluummin kavereilla, joten tämä sai kelvata.
Maalaustaitoni ei ole hirveästi parantunut, joten ajatukseni kesäisestä niitystä kerttuineen ei yllättäen oikein onnistunut.
Leopardini sentään sujui jo paremmin kuin juhannuksen alla.
Myöhemmin yritin tuohon lisäksi vielä tehdä synkkää maisemaa ja kuollutta puuta, mutta siitä ei tullut kuvaamisen arvoista ollenkaan. Mutta kyllä mä sen vielä saan tehtyä...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti